Hammas

Ohhoh tässähän onkin mennyt aikaa kun viimeksi olen kirjottanut. Työssäoppiminen siis loppui jo puolitoista kuukautta sitten ja hyvän arvioinnin sain. Suunnitelmallisuudessa eniten kehittymisenpaikkaa, muistaakseni...Nyt tuntuu, että harjoittelusta on pieni ikuisuus... Joulukuussa ei kovasti koulupäiviä enää sitten ollutkaan. Ryhmätehtävänä aloitettiin tehtävä, jossa perustetaan suun terveydenhuollon yritys. Hyvin päästiin alkuun, Royal Dens -nimisen klinikan kanssa :-) Ensi viikolla on tuon tehtävän purku. Toisen työssäoppimispaikan sain Vihreästä Omenasta, nyt mietityttää vähän se, että en saa samalla tavalla kokemusta esim. kirurgiasta ja oikomisesta kun ne jotka ovat kuntayhtymällä saaneet olla...Mutta tuli hiukka kiire tuon paikan kanssa, kun oli epätieto siitä , että ottaako kunta vai ei...ohhoh hiukka säätöä tuokin, ja hiukka myrkkyä mun mielelle edelleenkin tuollaiset epätietoisuustilanteet... Valitsin ottaa syventävät opinnot, eli maalis-huhtikuussa sitten vielä 3 vkoa

Upeat messut sain kokea perjantaina!! Todella kiintoisia luentoja oli tarjolla, että kaikkiin mihin olisi halunnut niin ei edes päässyt kun olivat päällekkäin... Ja kaikkee niiin paljon messuhallissa että hu-huh :-D  :-D Keskiviikkona oli oikea näytön paikka, kun Masi oli sairaana! Päivä meni ihan hyvin mun mielestä, kun itsellä oli vastuu, niin kaikki piti itse tehdä ja kyllähän mä osaan kuitenkin. Aamulla olin ihan paniikissa, mutta sitten kun päivä alkoi niin sitä vaan teki. Onneksi oli aikas hyvin hammaskivenpoistoa ja paikkausta vuorotellen, niin ehdin välinehuoltoakin tehdä. Auli sanoi, että olin jotenkin rennompi. Toki sitä välinehuoltoa jäi tekemättä kun en sitä niin nopeasti osaa vielä. Ja se tuntui hiukan kurjalta seuraavana päivänä kun tuntui, että Masi vihjaili että olen ollut laiska...Tein parhaani, ja sen hänelle sanoin. Sain hiukka sellaisen käsityksen, että Masi oli pettynyt siihen, että Auli ei ollut mua auttanut. Ja se tuntui ainakin aamupäivän työskentelyilmapiiris

Tällä viikolla olimme 2 päivää koulussa. Oli mukava kuulla muiden kuulumisia ja kertoa omia. Harri Ojala kävi hoitajansa Mariannen kanssa kertomassa kirurgiasta ja protetiikasta.Hu-huh...olihan paljon asiaa!! Erityis haastavalta vaikuttaa, tuli jälleen tunne, että olenko ollenkaan oikeassa paikassa...  Kirurginen tarjotin, kirjoitan vielä mitä siinä on kunhan ehdin Noh, työharjoittelu jatkuu aika tavalla samaaan malliin kuin aiemmin. Enemmän yritän saada itseäni tekemään, siis minustahan se on kiinni paljonko olen mukana potilastyössä, mutta se oma mieletön epävarmuus estää osallistumasta niin paljon kun varmaan olisi hyväksi. Vain tekemällähän oppii. Karhunpaveluksen teen itselleni kun annan pelon estää oppimasta, ikäänkuin. Masi ehdotti torstaina, että merkitsen potilaslistaan ketkä potilaat haluan ottaa, en saanut sitä vielä tehtyä, ensi viikolla se on vaan tehtävä. Mielellään jättäisin ne etualueen paikkaukset, useamman hampaan paikkaukset ja juurenhoidot Masille. Sanoi Masi

Ehkä hitusen alkaa helpottaa...Siis se pelko, ettei tästä mitään tule. Rehellisesti sanottuna hermo on kyllä välillä heikossa hapessa  aseptiikan kanssa, ja epäilys, että onko tämä sittenkään mun juttu.  Koko ajan oltava pyyhkimässä jotain ja Masi on haukkana seuraamassa vieressä. Mutta en mä luovuta, en. Tavoitteet kirjasin maanantaina. Juurenhoito edelleen sekavaa, paikkaus alkaa vähitellen sujua ja  hammaskivenpoistoihin osaan varata tarvikkeet. Rauhallisuuteen ja siihen, että en hermostu on todella keskityttävä. En ole tottunut tekemään töitä rauhallisesti. Aseptiikka on teoriassa hallussa, mutta ei vielä tule automaationa kaikki se mitä pitäisi muistaa. Tulee siis päivässä useampia"turhia" käsien desinfioimisia kun unohdan laittaa maskin tai/ja lasit ennen käsineitä. Välinehuoltoa osaan tehdä jo melko hyvin. Nuo hoidoissa käytettävät lääkkeet käytävä läpi, tässä tulee mieleen nyt juurenhoidossa käytettävät natriumhydrokloridi ja Edta, sitten on se joku C:llä alkava.

No niin, 5 päivää työssäoppimista takana. Fiilikset olleet ihan laidasta laitaan. Todella mukava on ollut, että heti ensimmäisestä päivästä lähtien olen saanut olla mukana tekemässä, enkä vaan katsomassa. Tekemällä opin. Aivan toki hukassa ekat päivät sen imun kanssa. Ekana päivänä imun kärki putosikin asiakkaan suuhun...No joo, eihän siitä nyt mitään vahinkoa, itse ensin vaan kauhistuin. Auli tekee yleensä depuroinnit yksin, mutta nyt minä olen ollut mukana imun kanssa ja opettelemassa mitä tarvikkeita siinä käytetään. Ultraäänellä Auli on tehnyt tähän asti kaikki hammaskivenpoistot, jonka jälkeen puhdistus sillä tahnalla jolla Auli kulmakappaleella kumikärjellä käy pinnat läpi. Nimeä en muista. Sitten välien lankaus ja huuhdonta. Pumpulitangot suuhun ja  kuiville hampaiden pinnoille levitetään lopuksi fluorilakka.  Pumpulit kostutettuna pois ja se on siinä. Umpisolmussa olen edelleen paikkausten kanssa... Tänään tein sitten ihan omat muistiinpanot paikkauksen vaiheista. Timanttia,

Loma todellakin alkoi, ja sehän tarkoittaa, että viikon päästä alkaa työssäoppiminen!! Aika on mennyt todella nopeasti. En oikein tiedä miltä tuntuu, toisaalta ihan innoissani, toisaalta aika pelottavaa... Viime viikolla käytiin harjoittelun vaatimukset läpi. Hyvin samanlaisiahan ne ovat kuin aiemmin näyttöjen vaatimukset. Nyt tuntuu vaan jotenkin tärkeämmältä, kun tämä on just se oma juttu. Viime viikolla minulle uusia asioita oli teroittaminen, josta olen teoriaa hiukan lukenut. Mutta ei se tuollaisissa käytännön töissä minua juurikaan auta. Sannalle ja Cristille suuret kiitokset opettamisesta!:-) Luulen sen nyt osaavani.  Näyttöä en ehtinyt vielä tehdä, ehkä ihan hyvä harjoitellakin sitä vielä. Sokereista tehtiin ryhmätöitä ja kuunneltiin vielä yksi suun terveydenedistämis-info.   Keilaamassa käytiin keskiviikkona. Kaikki ei toki lähteneet sinne, mutta suurin osa oli paikalla kuitenkin. Ei ole sellaista yhdessä tekemisen meininkiä meidän ryhmässä, mutta ei se opiskeluani