Upeat messut sain kokea perjantaina!! Todella kiintoisia luentoja oli tarjolla, että kaikkiin mihin olisi halunnut niin ei edes päässyt kun olivat päällekkäin... Ja kaikkee niiin paljon messuhallissa että hu-huh :-D :-D
Keskiviikkona oli oikea näytön paikka, kun Masi oli sairaana! Päivä meni ihan hyvin mun mielestä, kun itsellä oli vastuu, niin kaikki piti itse tehdä ja kyllähän mä osaan kuitenkin. Aamulla olin ihan paniikissa, mutta sitten kun päivä alkoi niin sitä vaan teki. Onneksi oli aikas hyvin hammaskivenpoistoa ja paikkausta vuorotellen, niin ehdin välinehuoltoakin tehdä. Auli sanoi, että olin jotenkin rennompi. Toki sitä välinehuoltoa jäi tekemättä kun en sitä niin nopeasti osaa vielä. Ja se tuntui hiukan kurjalta seuraavana päivänä kun tuntui, että Masi vihjaili että olen ollut laiska...Tein parhaani, ja sen hänelle sanoin. Sain hiukka sellaisen käsityksen, että Masi oli pettynyt siihen, että Auli ei ollut mua auttanut. Ja se tuntui ainakin aamupäivän työskentelyilmapiirissä. Sen tiedän nyt, että en tuollaiseen paikkaan halua töihin, jossa ollaan ihan vaan kahdestaan lääkärin kanssa. Ellei ole pakko...
Juurenhoidossa sain jälleen olla mukana, se ei enää ole ihan "loputon suo" ja mun ensimmäinen hampaanpoisto oli torstaina, siinä nyt ei kauheasti työvaiheita ollutkaan, ei tarvinut edes pihtejä tämä 24.
Viimeinen viikko edessä, arviointia aloitettava kirjoittamaan. Vahvuuksia täytyy oikein miettiä, kehityksenkohteita kyllä löytyy. Sellanenkin tuli mieleeen, että kuinka mulla onkaan ollut aseptiikan kanssa käytännössä opettelemista, se ollut varmaan se haastavin osuus, vaikka kokeesta ekalla yrittämällä pääsinkin läpi...
Asiakkaiden kanssa olen hyvä mielestäni, olen luonteva ja ystävällinen.
Keskiviikkona oli oikea näytön paikka, kun Masi oli sairaana! Päivä meni ihan hyvin mun mielestä, kun itsellä oli vastuu, niin kaikki piti itse tehdä ja kyllähän mä osaan kuitenkin. Aamulla olin ihan paniikissa, mutta sitten kun päivä alkoi niin sitä vaan teki. Onneksi oli aikas hyvin hammaskivenpoistoa ja paikkausta vuorotellen, niin ehdin välinehuoltoakin tehdä. Auli sanoi, että olin jotenkin rennompi. Toki sitä välinehuoltoa jäi tekemättä kun en sitä niin nopeasti osaa vielä. Ja se tuntui hiukan kurjalta seuraavana päivänä kun tuntui, että Masi vihjaili että olen ollut laiska...Tein parhaani, ja sen hänelle sanoin. Sain hiukka sellaisen käsityksen, että Masi oli pettynyt siihen, että Auli ei ollut mua auttanut. Ja se tuntui ainakin aamupäivän työskentelyilmapiirissä. Sen tiedän nyt, että en tuollaiseen paikkaan halua töihin, jossa ollaan ihan vaan kahdestaan lääkärin kanssa. Ellei ole pakko...
Juurenhoidossa sain jälleen olla mukana, se ei enää ole ihan "loputon suo" ja mun ensimmäinen hampaanpoisto oli torstaina, siinä nyt ei kauheasti työvaiheita ollutkaan, ei tarvinut edes pihtejä tämä 24.
Viimeinen viikko edessä, arviointia aloitettava kirjoittamaan. Vahvuuksia täytyy oikein miettiä, kehityksenkohteita kyllä löytyy. Sellanenkin tuli mieleeen, että kuinka mulla onkaan ollut aseptiikan kanssa käytännössä opettelemista, se ollut varmaan se haastavin osuus, vaikka kokeesta ekalla yrittämällä pääsinkin läpi...
Asiakkaiden kanssa olen hyvä mielestäni, olen luonteva ja ystävällinen.
Kommentit
Lähetä kommentti